MTKL:n salibandyturnaus
Oli taas se aika vuodesta, kun oli edessä oli lähtö MTKL:N vuotuiseen salibandyn Suomenmestaruus-turnaukseen. Päivä oli lauantai 16.04.2011, ja kisakaupunkina tänä vuonna oli Turku. Itselleni tämän vuotinen turnaus oli jo järjestyksessään kuudes. Täältä Porista turnaukseen osallistuttiinkin tänä vuonna kahdella joukkueella, oli ns: Hyvis ykkönen ja Hyvis kakkonen joukkueet. Tämä on kertomus ykkösjoukkueen peleistä, pelaajineen.
Meillä ykkösjoukkueen pelaajilla oli vielä hyvin muistissa viime vuotinen harmittava häviö neljännesvälierissä Jokilaaksojen Tiimille Ylivieskasta, ja näin ollen kohtalomma oli pudota pois mitallipeleistä, jotka olivat tietysti tavoitteena tänäkin vuonna.
Ensimmäinen vastustajamme oli Vaisaaren viuhuva veto, joka olikin meille aivan uusi tuttavuus. Itse pelissä saimme unelma-alun, jo kahden minuutin päästä taululla oli lukemat 2-0 Hyvikselle. Peli kuitenkin tasaantui jatkossa, ja voitimme pelin lopulta 5-0.Hyökkäyspäässä tuli onnistumisia laajalla rintamalla, turnaus oli alkanut.
Seuraavaksi vastustajaksi asettui Tuumi Tuusulasta, joka oli myöskin meille uusi tuttavuus. Saimme tehtyä ottelussa avausmaalin, mutta mitä pidemmälle ottelu eteni, niin sitä enemmän ote siirtyi vastustajalle, tosin meilläkin kyllä oli omat paikkamme ja mahdollisuutemme. Loppusummerin soidessa taululla oli lukemat Tuumi 5 Hyvis 1. Totuuden nimissä on sanottava, että kyllä parempi joukkue voitti tässä pelissä.
Nyt olimme pakkovoiton edessä, jos mielimme vielä mitallipeleihin. Alkusarjan viimeiseksi vastustajaksemme arpa oli heittänyt Sähäkän Ylivieskasta, viime vuotisen pronssijoukkueen, mikä ei ainakaan yhtään helpottanut valmistautumistamme tulevaan peliin. Ottelu päättyi lopulta Hyviksen selvään 7-1 voittoon, vaikka lukemat eivät ihan koko totuutta kerrokkaan. Sähäkälläkin oli omat paikkansa, mutta pallo pomppi tällä kerralla meille, ja lisäksi puolustuksemme kokonaisuudessaan, maalivahtiamme Miguel Tuomista myöten, pelasivat onnistuneen pelin.
Edessä oli neljännesvälierä-ottelu, ja panoksena paikka neljän parhaan joukossa. Vastustajamme oli meidän tuurillamme taas pahin mahdollinen EMY Espoosta, toissavuoden harrastesarjan voittaja, ei näyttänyt hyvältä.
Tämä ottelu muodostui kahden tasaväkisen joukkueen kovaksi ja armottomaksi joskin rehdiksi taisteluksi. Taas kerran puolustuksemme ja maalivahtimme loistopelin, sekä Lahden Juhan kahden todella upean maalin ansiosta, ja kun vielä Jan Välimäen lämäri upposi tolpan kautta maalin alakulmaan ottelun loppuhetkillä, niin näiden onnistumisien kautta ylsimme niukkaan 3-2 voittoon. Olimme päässeet neljän parhaan joukkoon.
Välierä-vastustajaksi saimme tutuksi käyneen joukkueen Jokilaaksojen Tiimin Ylivieskasta. Myös tästä ottelusta muodostui kahden tasaväkisen joukkueen mittelö. Ottelun lopputulos puhui kuitenkin tylyä kieltään, Jokilaaksojen Tiimi 3 Hyvis 0.
En osaa kertoa tästä pelistä oikeastaan mitään muuta kuin sen, että vastustajamme teki tilanteistaan tarvittavat maalit, ja me puolestaan emme. Tällä kerralla heidän hyökkääjänsä olivat meidän hyökkääjiämme terävämpiä, myös heidän maalivahtinsa pelasi hyvin. Loppuottelu-paikka oli menetetty, mutta pronssimitallit olivat vielä jakamatta.
Pronssipeliin saimme vastustajaksi Tuusulan Tuumin, jonka kohtasimme jo meidän häviöömme päättyneessä alkusarjankin ottelussa. Tästä ottelusta tuli kahden väsyneen joukkueen välinen tasaväkinen vääntö, joka lopulta kääntyi meidän 4-1 voittoon. Jälleen puolustuksemme kokonaisuudessaan maalivahtimme Miguel mukaan lukien onnistuivat hyvin tässä tärkeässä ottelussa.
Minä itsekin allekirjoittaneena pelasin myös hyvän pelin hyökkäyspäässä, muiden hyökkääjien kanssa. Varsinkin ottelun loppuvaiheessa ns: ajanpeluu-vaiheessa, kun turvasimme johtoasemaamme. Kun vielä onnistuimme tekemään ottelussa tarvittavat maalit, Ilkka Vanha-Viitakosken ja Juha Lahden toimiessa pääarkkitehteina, niin tämä peli oli meiltä kaikenkaikkiaan varsin onnistunut.
Olimme palanneet mitallikantaan kahden vuoden tauon jälkeen, ja kysymyksessä oli turnauksen harrastesarjan ottelut. Edessä oli paluumatka Poriin pronssimitallit kaulassa. Ismo Vähäsavo, yksi Hyviksen ykkös/pronssijoukkueen pelaajista.